huhta

Suomi

Substantiivi

huhta (10-F)

1. kaski

Ääntäminen

• IPA: /ˈhuht̪ɑ/
• tavutus: huh‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	huhta	huhdat
genetiivi	huhdan	huhtien (huhtain)
partitiivi	huhtaa	huhtia
akkusatiivi	huhta; huhdan	huhdat
sisäpaikallissijat
inessiivi	huhdassa	huhdissa
elatiivi	huhdasta	huhdista
illatiivi	huhtaan	huhtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	huhdalla	huhdilla
ablatiivi	huhdalta	huhdilta
allatiivi	huhdalle	huhdille
muut sijamuodot
essiivi	huhtana	huhtina
translatiivi	huhdaksi	huhdiksi
abessiivi	huhdatta	huhditta
instruktiivi	–	huhdin
komitatiivi	–	huhtine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	huhda-
vahva vartalo	huhta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

arjalainen laina^[1]

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• huhtasieni
• huhtikuu

Aiheesta muualla

• huhta Kielitoimiston sanakirjassa
• huhta Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa