imu

Suomi

Substantiivi

imu (1)

1. alipaineen aiheuttama nesteen tai kaasun liike
2. liikkuvan esineen perässä oleva alipaine; liikkuvan veden tai ilman aiheuttama liike

   Ajaa edellämenijän imussa.

   Virran imu imaisi mukaansa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈimu/, [ˈimu]
• tavutus: i‧mu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	imu	imut
genetiivi	imun	imujen
partitiivi	imua	imuja
akkusatiivi	imu; imun	imut
sisäpaikallissijat
inessiivi	imussa	imuissa
elatiivi	imusta	imuista
illatiivi	imuun	imuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	imulla	imuilla
ablatiivi	imulta	imuilta
allatiivi	imulle	imuille
muut sijamuodot
essiivi	imuna	imuina
translatiivi	imuksi	imuiksi
abessiivi	imutta	imuitta
instruktiivi	–	imuin
komitatiivi	–	imuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	imu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi imeä + johdin -u

Käännökset

1. alipaineen aiheuttama liike

englanti: suction ruotsi: sugning

saksa: Saugen n., Saugwirkung f.

Liittyvät sanat

• imeminen
• imeä
• imuri
• imutus

Johdokset

• substantiivit: imuke

Yhdyssanat

imuaine, imujalka, imujuuri, imukalat, imukanava, imukeräily, imukudos, imukuppi, imukärhi, imukärsä, imulava, imumadot, imuneste, imunystyrä, imupaperi, imupiiri, imupilli, imupumppu, imuputki, imurauhanen, imurihma, imusolmuke, imusolu, imusuodatus, imusuonentulehdus, imusuoni, imusuonipunos, imusuonisto, imusuulake, imutahti, imuventtiili, rasvaimu

Aiheesta muualla

• imu Kielitoimiston sanakirjassa