isoinen

Suomi

Adjektiivi

isoinen (38) (komparatiivi isoisempi, superlatiivi isoisin) (taivutus [luo])

1. suurellinen, komeileva, ylhäinen

   Meillä kävi isoisia vieraita.

2. (ironinen) suuri, mahtava, arvostettu

   Sitä eivät isoiset johtajatkaan ole kyenneet ratkaisemaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈisoi̯nen/
• tavutus: i‧soi‧nen

Etymologia

• adjektiivi iso + johdin -inen

Substantiivi

isoinen (38) (38)

1. suurellisesti elävä, ylpeämielinen henkilö

   Meillä kävi isoisia kylässä.

2. (murteellinen) rinnakkaismuoto sanasta isonen (rippileirin avustava ohjaaja)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	isoinen	isoiset
genetiivi	isoisen	isoisten isoisien
partitiivi	isoista	isoisia
akkusatiivi	isoinen; isoisen	isoiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	isoisessa	isoisissa
elatiivi	isoisesta	isoisista
illatiivi	isoiseen	isoisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	isoisella	isoisilla
ablatiivi	isoiselta	isoisilta
allatiivi	isoiselle	isoisille
muut sijamuodot
essiivi	isoisena (isoisna)	isoisina
translatiivi	isoiseksi	isoisiksi
abessiivi	isoisetta	isoisitta
instruktiivi	–	isoisin
komitatiivi	–	isoisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	isoise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	isois-

Aiheesta muualla

• isoinen Kielitoimiston sanakirjassa