isonen

Suomi

Substantiivi

isonen (38)

1. rippileirin ryhmänjohtaja
2. (runollinen) isä

Ääntäminen

• IPA: /ˈisonen/

Tavutus

• tavutus: i‧so‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	isonen	isoset
genetiivi	isosen	isosten isosien
partitiivi	isosta	isosia
akkusatiivi	isonen; isosen	isoset
sisäpaikallissijat
inessiivi	isosessa	isosissa
elatiivi	isosesta	isosista
illatiivi	isoseen	isosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	isosella	isosilla
ablatiivi	isoselta	isosilta
allatiivi	isoselle	isosille
muut sijamuodot
essiivi	isosena (isosna)	isosina
translatiivi	isoseksi	isosiksi
abessiivi	isosetta	isositta
instruktiivi	–	isosin
komitatiivi	–	isosine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	isose-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	isos-

Liittyvät sanat

• isosleiri

Synonyymit

• (rippikoulun ryhmänjohtaja) isoinen, iso

Vieruskäsitteet

• rippikoululainen, pikkunen
• ohjaaja
• yövalvoja
• pappi

Aiheesta muualla

• isonen Kielitoimiston sanakirjassa