juju

Katso artikkeli Juju Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Katso artikkeli Juju Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

juju (1)

1. jekku, jäynä

   Tomilla on taas jujut mielessä.

2. juoni, jutun idea

   Siinä on koko homman juju.

3. (musiikki) Nigeriassa suositun populaarimusiikin tyylilaji

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuju/
• tavutus: ju‧ju

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	juju	jujut
genetiivi	jujun	jujujen
partitiivi	jujua	jujuja
akkusatiivi	juju; jujun	jujut
sisäpaikallissijat
inessiivi	jujussa	jujuissa
elatiivi	jujusta	jujuista
illatiivi	jujuun	jujuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jujulla	jujuilla
ablatiivi	jujulta	jujuilta
allatiivi	jujulle	jujuille
muut sijamuodot
essiivi	jujuna	jujuina
translatiivi	jujuksi	jujuiksi
abessiivi	jujutta	jujuitta
instruktiivi	–	jujuin
komitatiivi	–	jujuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	juju-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• [1, 2] jekku, jäynä, juoni: englannin sanasta juju^[1]

Liittyvät sanat

• jallitus

Johdokset

• substantiivit: jujuttaminen, jujutus
• verbit: jujuttaa

Aiheesta muualla

• juju Kielitoimiston sanakirjassa
• juju Suomen etymologisessa sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

juju (monikko jujus)

1. taikakalu
2. sen sisätämä taikavoima

Ääntäminen

• IPA: /ˈd͡ʒuːd͡ʒu/