julkimo

Suomi

Substantiivi

julkimo (2)

1. julkisuuden henkilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈjulkimo/
• tavutus: jul‧ki‧mo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	julkimo	julkimot
genetiivi	julkimon	julkimojen julkimoiden julkimoitten
partitiivi	julkimoa	julkimoita julkimoja
akkusatiivi	julkimo; julkimon	julkimot
sisäpaikallissijat
inessiivi	julkimossa	julkimoissa
elatiivi	julkimosta	julkimoista
illatiivi	julkimoon	julkimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	julkimolla	julkimoilla
ablatiivi	julkimolta	julkimoilta
allatiivi	julkimolle	julkimoille
muut sijamuodot
essiivi	julkimona	julkimoina
translatiivi	julkimoksi	julkimoiksi
abessiivi	julkimotta	julkimoitta
instruktiivi	–	julkimoin
komitatiivi	–	julkimoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	julkimo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• mahdollisesti sanojen julkinen ja julkisuus vartalo julki- + johdin -mo

Liittyvät sanat

Synonyymit

• julkkis

Aiheesta muualla

• julkimo Kielitoimiston sanakirjassa