julkku

Suomi

Substantiivi

julkku (1-A)

1. (slangia) julkisuuden henkilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈjulkːu/
• tavutus: julk‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	julkku	julkut
genetiivi	julkun	julkkujen
partitiivi	julkkua	julkkuja
akkusatiivi	julkku; julkun	julkut
sisäpaikallissijat
inessiivi	julkussa	julkuissa
elatiivi	julkusta	julkuista
illatiivi	julkkuun	julkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	julkulla	julkuilla
ablatiivi	julkulta	julkuilta
allatiivi	julkulle	julkuille
muut sijamuodot
essiivi	julkkuna	julkkuina
translatiivi	julkuksi	julkuiksi
abessiivi	julkutta	julkuitta
instruktiivi	–	julkuin
komitatiivi	–	julkkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	julku-
vahva vartalo	julkku-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Synonyymit

• julkkis, julkimo

Aiheesta muualla

• julkku Kielitoimiston sanakirjassa