juntti

Suomi

Substantiivi

juntti (5)

1. (arkikieltä) stereotyyppinen maalaisihminen
2. (arkikieltä) moukka, sivistymätön ihminen; typerys
3. (vanhentunut) nauris
4. (murteellinen) lanttu
5. (murteellinen) nuori tyttö^[1]
6. (Stadin slangi, 1900-luvun alku) maalaistyttö^[2]

Ääntäminen

• IPA: /ˈjunt̪ːi/
• tavutus: junt‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	juntti	juntit
genetiivi	juntin	junttien (junttein)
partitiivi	junttia	juntteja
akkusatiivi	juntti; juntin	juntit
sisäpaikallissijat
inessiivi	juntissa	junteissa
elatiivi	juntista	junteista
illatiivi	junttiin	juntteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	juntilla	junteilla
ablatiivi	juntilta	junteilta
allatiivi	juntille	junteille
muut sijamuodot
essiivi	junttina	juntteina
translatiivi	juntiksi	junteiksi
abessiivi	juntitta	junteitta
instruktiivi	–	juntein
komitatiivi	–	juntteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	junti-
vahva vartalo	juntti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

[1] maalainen: Sisä-Suomen murteista Stadin slangiin siirtynyt sana. Aiemmin tarkoitti ’maalaistyttöä’.^[3]

Käännökset

1. moukka, sivistymätön ihminen etenkin maalta

englanti: yokel, bumpkin, rube, redneck, hillbilly, hick, goober ido: grosiero

viro: mats, mühakas

Liittyvät sanat

• junttimainen
• maalaistollo
• rehupuntti

Yhdyssanat

maalaisjuntti

Aiheesta muualla

• juntti Kielitoimiston sanakirjassa