kaide

Suomi

Substantiivi

kaide (48-F)

1. ihmistä varten asennettu tuki- tai suojarakenne

   parvekkeen kaide

2. kangaspuiden tai kutomakoneen kääntyvä puinen raami, johon pirta kiinnitetään

   Kaide ohjaa niisiltä tulevia loimilankoja, pitää niiden järjestyken ja tiheyden mallinmukaisena sekä estää niitä kiertymästä toisiinsa niisien ja kankaan suun välillä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑi̯deˣ/
• tavutus: kai‧de

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kaide	kaiteet
genetiivi	kaiteen	kaiteiden kaiteitten
partitiivi	kaidetta	kaiteita
akkusatiivi	kaide; kaiteen	kaiteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kaiteessa	kaiteissa
elatiivi	kaiteesta	kaiteista
illatiivi	kaiteeseen	kaiteisiin kaiteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kaiteella	kaiteilla
ablatiivi	kaiteelta	kaiteilta
allatiivi	kaiteelle	kaiteille
muut sijamuodot
essiivi	kaiteena	kaiteina
translatiivi	kaiteeksi	kaiteiksi
abessiivi	kaiteetta	kaiteitta
instruktiivi	–	kaitein
komitatiivi	–	kaiteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kaitee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kaidet-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. ihmistä varten asennettu tuki- tai suojarakenne

englanti: railing, handrail kroatia: rukohvat m.

serbia: gelender m. turkki: küpeşte

2. kangaspuiden osa

englanti: lathe

turkki: gücü, tezgah tarağı

Liittyvät sanat

• luha

Synonyymit

• pirta

Yhdyssanat

alttarikaide, kaidekoukku, kaidepuu, melukaide, porraskaide, sidekaide, sillankaide, suojakaide, suorakaide

Aiheesta muualla

• kaide Kielitoimiston sanakirjassa
• kaide Suomen murteiden sanakirjassa
• kaide Suomen etymologisessa sanakirjassa