luha

Suomi

Adjektiivi

luha

1. (murteellinen) huono, rikkinäinen, kelvoton, heikko^[1]

Etymologia

samaa alkuperää kuin luhistua^[1]

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• pataluhaksi

Substantiivi

luha (10)

1. kangaspuiden osa, johon pirta on kiinnitetty, ja jota liikuttamalla lyödään kude tiukasti edellisen kuteen viereen^[2]
2. (armeijaslangia) lusikka-haarukka

   Suomalainen luha on aikamoinen mysteeri, parempi kuin monet muut.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luha	luhat
genetiivi	luhan	luhien (luhain)
partitiivi	luhaa	luhia
akkusatiivi	luha; luhan	luhat
sisäpaikallissijat
inessiivi	luhassa	luhissa
elatiivi	luhasta	luhista
illatiivi	luhaan	luhiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luhalla	luhilla
ablatiivi	luhalta	luhilta
allatiivi	luhalle	luhille
muut sijamuodot
essiivi	luhana	luhina
translatiivi	luhaksi	luhiksi
abessiivi	luhatta	luhitta
instruktiivi	–	luhin
komitatiivi	–	luhine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luha-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kangaspuiden osa

Ks. kaide (2.)

2. lusikka-haarukka

englanti: spork

ruotsi: skaffel

Synonyymit

• kaide (2.)

Aiheesta muualla

• luha Kielitoimiston sanakirjassa