karvata

Suomi

Verbi

karvata (73) (taivutus[luo])

1. karvoa
2. (urheilu) pyrkiä jääkiekossa pelivälineen riistämiseen vastustajalta ^[1]

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrʋɑt̪ɑˣ/
• tavutus: kar‧va‧ta

Etymologia

• substantiivi karva (vartalo karva- + pääte -ta (:-a-)); sanaan on mahdolliseti vaikuttanut karvari-sana^[2]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: karvaaminen

Alakäsitteet

• vastakarvata, myötäkarvata

Aiheesta muualla

• karvata Kielitoimiston sanakirjassa