karvari

Katso artikkeli Karvari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

karvari (6)

1. (vanh.) nahkuri
2. Prionus coriarius,^[1] eräs sarvijääriin kuuluva kovakuoriainen
3. (leikkimielinen) parturi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrʋɑri/
• tavutus: kar‧va‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karvari	karvarit
genetiivi	karvarin	karvarien karvareiden karvareitten
partitiivi	karvaria	karvareita karvareja
akkusatiivi	karvari; karvarin	karvarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	karvarissa	karvareissa
elatiivi	karvarista	karvareista
illatiivi	karvariin	karvareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karvarilla	karvareilla
ablatiivi	karvarilta	karvareilta
allatiivi	karvarille	karvareille
muut sijamuodot
essiivi	karvarina	karvareina
translatiivi	karvariksi	karvareiksi
abessiivi	karvaritta	karvareitta
instruktiivi	–	karvarein
komitatiivi	–	karvareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karvari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ruotsin sanasta garvare, ’nahkuri’

Käännökset

1. nahkuri

Ks. nahkuri

2. Prionus coriarius

englanti: tanner, sawyer ruotsi: taggbock

saksa: Sägebock m.

3. parturi

Ks. parturi

Liittyvät sanat

• karvata
• karvaamo
• parkkaaja
• parkitsija

Aiheesta muualla

• karvari Kielitoimiston sanakirjassa