katko
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
katko (1)
- katkaisukohta; kohta josta jokin on poikki, aukko
- (fonetiikka) puheessa esiintyvä lähes huomaamaton tauko, jota voidaan foneettisesti merkitä heittomerkillä
- Katkot sijoittuvat automaattisesti suomenkieliseen puheeseen, vaikka niitä ei ole erikseen merkitty.
- (kasvitiede) mikä tahansa katkojen sukuun (Conium) kuuluva sarjakukkaiskasvien laji, erityisesti myrkkykatko, tai sellaisen yksilö
- (shakki) linjanappulan linjalla oleva oma tai vastustajan nappula
- Katkon aiheuttava nappula estää linjanappulaa siirtymästä katkopisteen yli.
- (arkikieltä) katkaisuhoito tai sitä tarjoava toimipiste
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑt̪ko/, [ˈkɑt̪ko̞]
- tavutus: kat‧ko
Taivutus
Käännökset
2. fonetiikka, puheessa esiintyvä lähes huomaamaton tauko
|
3. myrkkykatko
|
Ks. myrkkykatko |
Liittyvät sanat
- aspiraatio
- heittomerkki
- linjanappula, liikkuvuus
- koniini
Johdokset
- adjektiivit: katkonainen
Yhdyssanat
ajatuskatko, huoltokatko, kapillaarikatko, katkokävely, katkoviiva, käyttökatko, mainoskatko, myrkkykatko, palokatko, pelikatko, sähkökatko
Idiomit
olla katkolla
- olla vaarassa katketa
- olla katkaisuhoidossa
Aiheesta muualla
- katko Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
katko
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads