kelles

Suomi

Pronomini

kelles

1. kelle + liitepartikkeli -s

Substantiivi

kelles (39)

1. kelle (’tukin lastu yms.’)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kelles	kellekset
genetiivi	kelleksen	kellesten kelleksien
partitiivi	kellestä	kelleksiä
akkusatiivi	kelles; kelleksen	kellekset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kelleksessä	kelleksissä
elatiivi	kelleksestä	kelleksistä
illatiivi	kellekseen	kelleksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kelleksellä	kelleksillä
ablatiivi	kellekseltä	kelleksiltä
allatiivi	kellekselle	kelleksille
muut sijamuodot
essiivi	kelleksenä	kelleksinä
translatiivi	kellekseksi	kelleksiksi
abessiivi	kelleksettä	kelleksittä
instruktiivi	–	kelleksin
komitatiivi	–	kelleksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kellekse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kelles-

Taivutus (vanhentunut)
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kelles	kelteet
genetiivi	kelteen	kelteiden kelteitten
partitiivi	kellestä	kelteitä
akkusatiivi	kelles; kelteen	kelteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kelteessä	kelteissä
elatiivi	kelteestä	kelteistä
illatiivi	kelteeseen	kelteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kelteellä	kelteillä
ablatiivi	kelteeltä	kelteiltä
allatiivi	kelteelle	kelteille
muut sijamuodot
essiivi	kelteenä	kelteinä
translatiivi	kelteeksi	kelteiksi
abessiivi	kelteettä	kelteittä
instruktiivi	–	keltein
komitatiivi	–	kelteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	keltee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kelles-

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: kelteisillään