kelteet

Suomi

Substantiivi

kelteet (48-I) (monikollinen)

1. vaatteet, alusvaatteet^[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	kelteet
genetiivi	–	kelteiden kelteitten
partitiivi	–	kelteitä
akkusatiivi	–; –	kelteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	kelteissä
elatiivi	–	kelteistä
illatiivi	–	kelteisiin kelteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	kelteillä
ablatiivi	–	kelteiltä
allatiivi	–	kelteille
muut sijamuodot
essiivi	–	kelteinä
translatiivi	–	kelteiksi
abessiivi	–	kelteittä
instruktiivi	–	keltein
komitatiivi	–	kelteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	keltee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kellet-

Substantiivi

kelteet

1. monikon nominatiivimuoto sanasta kelle
2. monikon akkusatiivimuoto sanasta kelle

Substantiivi

kelteet

1. monikon nominatiivimuoto sanasta kelles
2. monikon akkusatiivimuoto sanasta kelles