kesi

Suomi

Substantiivi

kesi (27)

1. (vanhentunut, esiintyy vain eräissä yhdyssanoissa) nahka, iho

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kesi	kedet
genetiivi	keden	kesien (ketten)
partitiivi	kettä	kesiä
akkusatiivi	kesi; keden	kedet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kedessä	kesissä
elatiivi	kedestä	kesistä
illatiivi	keteen	kesiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kedellä	kesillä
ablatiivi	kedeltä	kesiltä
allatiivi	kedelle	kesille
muut sijamuodot
essiivi	ketenä	kesinä
translatiivi	kedeksi	kesiksi
abessiivi	kedettä	kesittä
instruktiivi	–	kesin
komitatiivi	–	kesine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kede-
vahva vartalo	kete-
konsonantti- vartalo	ket-

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: kesiä, kettää

Yhdyssanat

• orvaskesi, marraskesi

Aiheesta muualla

• kesi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Verbi

kesi

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kesiä
2. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kesiä
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kesiä
4. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kesiä

Serbia

Substantiivi

kesi

1. yksikön datiivimuoto sanasta kesa
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta kesa