marraskesi

Suomi

Substantiivi

marraskesi (27)

1. orvaskeden uloin kerros

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑrːɑsˌkesi/
• tavutus: mar‧ras‧ke‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	marraskesi	marraskedet
genetiivi	marraskeden	marraskesien (marrasketten)
partitiivi	marraskettä	marraskesiä
akkusatiivi	marraskesi; marraskeden	marraskedet
sisäpaikallissijat
inessiivi	marraskedessä	marraskesissä
elatiivi	marraskedestä	marraskesistä
illatiivi	marrasketeen	marraskesiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	marraskedellä	marraskesillä
ablatiivi	marraskedeltä	marraskesiltä
allatiivi	marraskedelle	marraskesille
muut sijamuodot
essiivi	marrasketenä	marraskesinä
translatiivi	marraskedeksi	marraskesiksi
abessiivi	marraskedettä	marraskesittä
instruktiivi	–	marraskesin
komitatiivi	–	marraskesine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	marraskede-
vahva vartalo	marraskete-
konsonantti- vartalo	marrasket-

Etymologia

yhdyssana sanoista marras ja kesi

Käännökset

1. orvaskeden uloin kerros

latina: stratum corneum

turkki: korun tabakası

Aiheesta muualla

• marraskesi Kielitoimiston sanakirjassa