kiiruna

Katso artikkeli Kiiruna Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kiiruna (12)^[1]

1. kylmässäkin hyvin toimeentuleva metsäkanalintu (Lagopus mutus), jota tavataan runsaana puuttomilla ja karuilla tuntureiden lakialueilla.

   Kiiruna on levinnyt holarktisen alueen pohjoisosiin. Sitä tavataan myös Alpeilla.

   Kiirunakukkoa tiiraillessa saattaa sillä havaita kukkomaisen heltan toisin kuin riekolla. Sitä kannattaa vilkaista.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːrunɑ/, [ˈk̟iːrunɑ]
• tavutus: kii‧ru‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiiruna	kiirunat
genetiivi	kiirunan	kiirunoiden kiirunoitten (kiirunain)
partitiivi	kiirunaa	kiirunoita
akkusatiivi	kiiruna; kiirunan	kiirunat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiirunassa	kiirunoissa
elatiivi	kiirunasta	kiirunoista
illatiivi	kiirunaan	kiirunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiirunalla	kiirunoilla
ablatiivi	kiirunalta	kiirunoilta
allatiivi	kiirunalle	kiirunoille
muut sijamuodot
essiivi	kiirunana	kiirunoina
translatiivi	kiirunaksi	kiirunoiksi
abessiivi	kiirunatta	kiirunoitta
instruktiivi	–	kiirunoin
komitatiivi	–	kiirunoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiiruna-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

saamen samaa tarkoittava giron^[2] < mahdollisesti jokin Suomen alueella ennen saamelaisten tuloa puhuttu muinaiskieli ^[3]

Kirjakielessä nimi esiintyy ensimmäisen kerran A. J. Malmbergin (myöhemmin Mela) Fauna Fennicassa 1872.^[4]

Käännökset

1. Lagopus mutus

englanti: rock ptarmigan grönlanti: aqisseq, (vanha kirjoitusasu) aqigsseq inarinsaame: kiärun koltansaame: ǩeâram norja: fjellrype

pohjoissaame: giron ruotsi: fjällripa turkki: dağ kar kekliği, dağ kar tavuğu viro: lumepüü

Liittyvät sanat

Yläkäsitteet

• metsäkanalinnut

Vieruskäsitteet

kaukasianteeri

kiiruna

koppelo

korpimetso

mehtikana

metso

metsäkana

metsäkanalinnut

pyy

riekko

teeri

Aiheesta muualla

• kiiruna Kielitoimiston sanakirjassa
• kiiruna Tieteen termipankissa