kiisla

Suomi

Substantiivi

kiisla (9)

1. kumpi tahansa kiislojen sukuun (Uria) kuuluva ruokkien heimon lintulaji tai sellaisen yksilö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiisla	kiislat
genetiivi	kiislan	kiislojen (kiislain)
partitiivi	kiislaa	kiisloja
akkusatiivi	kiisla; kiislan	kiislat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiislassa	kiisloissa
elatiivi	kiislasta	kiisloista
illatiivi	kiislaan	kiisloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiislalla	kiisloilla
ablatiivi	kiislalta	kiisloilta
allatiivi	kiislalle	kiisloille
muut sijamuodot
essiivi	kiislana	kiisloina
translatiivi	kiislaksi	kiisloiksi
abessiivi	kiislatta	kiisloitta
instruktiivi	–	kiisloin
komitatiivi	–	kiisloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiisla-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. mikä tahansa Uria-suvun ruokki

englanti: guillemot, murre, turr norja (bokmål): lomvi m. norja (nynorsk): lomvi m. portugali: airo m., arau m.

ruotsi: grissla yl. saksa: Lumme f. tanska: lomvi yl. viro: tirk

Liittyvät sanat

Johdokset

• kiislanen

Yhdyssanat

• etelänkiisla, pohjankiisla, sarvikiisla

Vieruskäsitteet

• sarvikiisla, kiislanen

Yläkäsitteet

• ruokki

Alakäsitteet

• etelänkiisla, pohjankiisla

Aiheesta muualla

• kiisla Kielitoimiston sanakirjassa