kiisu

Suomi

Substantiivi

kiisu (1)

1. malmissa esiintyvä metallin sulfidimineraali

   Rikkikiisua sanotaan katinkullaksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːsu/
• tavutus: kii‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiisu	kiisut
genetiivi	kiisun	kiisujen
partitiivi	kiisua	kiisuja
akkusatiivi	kiisu; kiisun	kiisut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiisussa	kiisuissa
elatiivi	kiisusta	kiisuista
illatiivi	kiisuun	kiisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiisulla	kiisuilla
ablatiivi	kiisulta	kiisuilta
allatiivi	kiisulle	kiisuille
muut sijamuodot
essiivi	kiisuna	kiisuina
translatiivi	kiisuksi	kiisuiksi
abessiivi	kiisutta	kiisuitta
instruktiivi	–	kiisuin
komitatiivi	–	kiisuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiisu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin tai tanskan sanasta kis < saksan sanasta Kies < keskiyläsaksan kīs^[1]

Liittyvät sanat

• pyriitti

Yhdyssanat

• kiisumalmi, arseenikiisu, kuparikiisu, rikkikiisu, magneettikiisu, rautakiisu

Viro

Substantiivi

kiisu (gen kiisu, part kiisut)

1. kisu, kissimirri

Liittyvät sanat

• kass