kippo

Suomi

Substantiivi

kippo (1-B)

1. (arkikieltä) pienehkö astia; kulho tai muki
2. (puhekieltä, halventava) vene; laiva

Ääntäminen

• IPA: /ˈkipːo/
• tavutus: kip‧po

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kippo	kipot
genetiivi	kipon	kippojen
partitiivi	kippoa	kippoja
akkusatiivi	kippo; kipon	kipot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kipossa	kipoissa
elatiivi	kiposta	kipoista
illatiivi	kippoon	kippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kipolla	kipoilla
ablatiivi	kipolta	kipoilta
allatiivi	kipolle	kipoille
muut sijamuodot
essiivi	kippona	kippoina
translatiivi	kipoksi	kipoiksi
abessiivi	kipotta	kipoitta
instruktiivi	–	kipoin
komitatiivi	–	kippoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kipo-
vahva vartalo	kippo-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• mahdollisesti skandinaavinen laina ^[1]

Liittyvät sanat

• kippola

Johdokset

• substantiivit: kipollinen

Yhdyssanat

• riisikippo

Aiheesta muualla

• kippo Kielitoimiston sanakirjassa