kitka

Katso artikkeli Kitka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kitka (9)

1. (fysiikka) kahden toisiaan koskettavan pinnan välillä ilmenevä liukumista vastustava voima
2. (kuvaannollisesti) asiat jotka haittaavat sujuvaa toimintaa: epäsopu, yhteistoimintavaikeudet

Ääntäminen

• IPA: /ˈkit̪kɑ/
• tavutus: kit‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kitka	kitkat
genetiivi	kitkan	kitkojen (kitkain)
partitiivi	kitkaa	kitkoja
akkusatiivi	kitka; kitkan	kitkat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kitkassa	kitkoissa
elatiivi	kitkasta	kitkoista
illatiivi	kitkaan	kitkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kitkalla	kitkoilla
ablatiivi	kitkalta	kitkoilta
allatiivi	kitkalle	kitkoille
muut sijamuodot
essiivi	kitkana	kitkoina
translatiivi	kitkaksi	kitkoiksi
abessiivi	kitkatta	kitkoitta
instruktiivi	–	kitkoin
komitatiivi	–	kitkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kitka-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sana on peräisin suomen murteista, jossa se tarkoittaa hankausta. Kitka-sanan vartalo on sama kuin verbissä kitkuttaa, joka jäljittelee hankaamisen ääntä. Fysiikassa käytetyssä merkityksessään kitka mainitaan kirjoitettuna ensi kerran G. E. Eurénin Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa 1860.^[1]

Käännökset

1. kahden toisiaan koskettavan pinnan välillä ilmenevä liukumista vastustava voima

englanti: friction ranska: frottement m. ruotsi: friktion saksa: Friktion f., Reibung f.

turkki: sürtünme ukraina: тертя n. venäjä: трение n. viro: hõõre

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: kitkaton

Yhdyssanat ja sanaliitot

kitkahitsaus, kitkahäviö, kitkajarru, kitkakerroin, kitkaketju, kitkakytkin, kitkapyörä, kitkarengas, kitkasähkö, kitkatekijä, kitkavoima, laakerikitka, lepokitka, liikekitka, liukukitka, liukumiskitka, sisäinen kitka, vierimiskitka

Anagrammit

katki, takki, tikka

Aiheesta muualla

• kitka Kielitoimiston sanakirjassa
• kitka Tieteen termipankissa