kiusa

Suomi

Substantiivi

kiusa (9)

1. harmi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiu̯sɑ/
• tavutus: kiu‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiusa	kiusat
genetiivi	kiusan	kiusojen (kiusain)
partitiivi	kiusaa	kiusoja
akkusatiivi	kiusa; kiusan	kiusat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiusassa	kiusoissa
elatiivi	kiusasta	kiusoista
illatiivi	kiusaan	kiusoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiusalla	kiusoilla
ablatiivi	kiusalta	kiusoilta
allatiivi	kiusalle	kiusoille
muut sijamuodot
essiivi	kiusana	kiusoina
translatiivi	kiusaksi	kiusoiksi
abessiivi	kiusatta	kiusoitta
instruktiivi	–	kiusoin
komitatiivi	–	kiusoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiusa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ilmeisesti takaperoisjohdos germaanisesta lainasanasta kiusata^[1]

Käännökset

1. harmi

englanti: nuisance

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: kiusoitella

Yhdyssanat

• kiusanteko

Anagrammit

kausi, kiuas, sukia

Idiomit

• kiusa se on pienikin kiusa
  1. sanotaan, kun aiheutetaan tahallista kiusaa toiselle

Aiheesta muualla

• kiusa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 509 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa