koho

Suomi

Substantiivi

koho (1)

1. joissakin kalastusvälineissä, kuten ongessa tai kalastusverkossa käytettävä kelluva esine, joka ilmaisee veteen upotetun pyydyksen paikan tai pitää siihen kiinnitettyä pyydystä halutulla syvyydellä
2. (tekniikka) uimuri
3. (yhdyssanan alkuosana) kohoamiseen tai koholla olemiseen liittyvä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoho/
• tavutus: ko‧ho

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koho	kohot
genetiivi	kohon	kohojen
partitiivi	kohoa	kohoja
akkusatiivi	koho; kohon	kohot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kohossa	kohoissa
elatiivi	kohosta	kohoista
illatiivi	kohoon	kohoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koholla	kohoilla
ablatiivi	koholta	kohoilta
allatiivi	koholle	kohoille
muut sijamuodot
essiivi	kohona	kohoina
translatiivi	kohoksi	kohoiksi
abessiivi	kohotta	kohoitta
instruktiivi	–	kohoin
komitatiivi	–	kohoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koho-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. veteen upotetun pyydyksen paikan ilmaiseva kelluva esine

englanti: float ruotsi: flöte, kork, vakare turkki: şamandıra, mantar

ukraina: поплавець m., поплавок m. venäjä: поплавок m. viro: käba, õngekork

Liittyvät sanat

• ongenkorkki
• kelluke
• uimuri
• poiju
• ponttooni

Johdokset

• adverbit: kohoksi, kohona
• substantiivit: kohokas, kohoke, kohokki, kohotin
• verbit: kohoilla, kohota, kohottaa, kohoutua

Yhdyssanat

koho-onki, kohoasento, kohoisku, kohojuova, kohokammio, kohokartta, kohokiinnike, kohokirjain, kohokohta, kohokoriste, kohokoristelu, kohokoukku, kohokuori, kohokuva, kohokuvio, koholyönti, kohonuora, kohonuotta, kohopaikka, kohopaino, kohopallo, kohopato, kohopinta, kohoreuna, kohoriipunta, kohosuo, kohosyövytys, kohosävel, kohotahti, kohoventtiili, ongenkoho

Aiheesta muualla

• koho Kielitoimiston sanakirjassa