onki

Katso artikkeli Onki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

onki (7-G) [oŋ·ki]

1. yksinkertainen kalastusväline, jonka osat ovat vapa, siima ja koukku sekä yleensä myös koho ja pieni siiman paino lähellä koukkua

Ääntäminen

• IPA: /ˈoŋki/
• tavutus: on‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	onki	onget
genetiivi	ongen	onkien (onkein)
partitiivi	onkea	onkia
akkusatiivi	onki; ongen	onget
sisäpaikallissijat
inessiivi	ongessa	ongissa
elatiivi	ongesta	ongista
illatiivi	onkeen	onkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ongella	ongilla
ablatiivi	ongelta	ongilta
allatiivi	ongelle	ongille
muut sijamuodot
essiivi	onkena	onkina
translatiivi	ongeksi	ongiksi
abessiivi	ongetta	ongitta
instruktiivi	–	ongin
komitatiivi	–	onkine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	onge-
vahva vartalo	onke-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. yksinkertainen kalanpyydys

englanti: fishing rod, fishing pole ranska: canne à pêche f. saksa: Angel f.

tšekki: udice venäjä: удочка

Liittyvät sanat

juksa

Johdokset

• substantiivit: onginta, onkiminen
• verbit: onkia

Yhdyssanat

heitto-onki, koho-onki, lohionki, mato-onki, mormyskaonki, ongenkoho, ongenkoukku, ongenvapa, onkikala, onkiliero, onkimato, onkimies, onkineuvo, onkipaikka, onkivapa, pohjaonki, polvionki

Anagrammit

kino, koni, noki

Idiomit

• ottaa onkeensa

Aiheesta muualla

• onki Kielitoimiston sanakirjassa
• onki Suomen etymologisessa sanakirjassa
• onki Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkeli 689 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

onki

1. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä onkia