kelluke

Suomi

Substantiivi

kelluke (48-A)

1. laite jonka on tarkoitus kelluttaa jotain
2. apuväline lasten uimaanopettelussa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːukeˣ/
• tavutus: kel‧lu‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kelluke	kellukkeet
genetiivi	kellukkeen	kellukkeiden kellukkeitten
partitiivi	kelluketta	kellukkeita
akkusatiivi	kelluke; kellukkeen	kellukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kellukkeessa	kellukkeissa
elatiivi	kellukkeesta	kellukkeista
illatiivi	kellukkeeseen	kellukkeisiin kellukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kellukkeella	kellukkeilla
ablatiivi	kellukkeelta	kellukkeilta
allatiivi	kellukkeelle	kellukkeille
muut sijamuodot
essiivi	kellukkeena	kellukkeina
translatiivi	kellukkeeksi	kellukkeiksi
abessiivi	kellukkeetta	kellukkeitta
instruktiivi	–	kellukkein
komitatiivi	–	kellukkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kellukkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kelluket-

Etymologia

verbi kellua + johdin -ke

Käännökset

1. laite jonka on tarkoitus kelluttaa jotain

englanti: flotation device

turkki: şamandıra

2. apuväline lasten uimaanopettelussa

englanti: inflatable armbands (käsikellukkeet)

Aiheesta muualla

• kelluke Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Substantiivi

kelluke (gen kellukese, part kellukest)

1. tiuku, kulkunen, pieni kello

Liittyvät sanat

• kell
• kellukas
• kellukjas

Synonyymit

• (kaksinkertainen deminutiivi) kellukene