koite

Suomi

Substantiivi

koite (48-C)

1. koitto, sarastus, aamunkoitto

   aamun koitteessa

   (kuvaannollisesti) vuosisadan koitteessa, uuden aikakauden koite

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoi̯t̪eˣ/
• tavutus: koi‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koite	koitteet
genetiivi	koitteen	koitteiden koitteitten
partitiivi	koitetta	koitteita
akkusatiivi	koite; koitteen	koitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	koitteessa	koitteissa
elatiivi	koitteesta	koitteista
illatiivi	koitteeseen	koitteisiin koitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koitteella	koitteilla
ablatiivi	koitteelta	koitteilta
allatiivi	koitteelle	koitteille
muut sijamuodot
essiivi	koitteena	koitteina
translatiivi	koitteeksi	koitteiksi
abessiivi	koitteetta	koitteitta
instruktiivi	–	koittein
komitatiivi	–	koitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	koitet-

Etymologia

• verbi koittaa (heikko vartalo koita- ) + johdin -e

Liittyvät sanat

• koi, koitto, koillinen
• koittaa, koitua

Aiheesta muualla

• koite Kielitoimiston sanakirjassa