komplikaatio

Katso artikkeli Komplikaatio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

komplikaatio (3)

1. lisävaikeus, pulma, mutka
2. selkkaus
3. (lääketiede) lisätauti; hoidon sivuvaikutus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkompliˌkɑːt̪io/
• tavutus: komp‧li‧kaa‧ti‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	komplikaatio	komplikaatiot
genetiivi	komplikaation	komplikaatioiden komplikaatioitten
partitiivi	komplikaatiota	komplikaatioita
akkusatiivi	komplikaatio; komplikaation	komplikaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	komplikaatiossa	komplikaatioissa
elatiivi	komplikaatiosta	komplikaatioista
illatiivi	komplikaatioon	komplikaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	komplikaatiolla	komplikaatioilla
ablatiivi	komplikaatiolta	komplikaatioilta
allatiivi	komplikaatiolle	komplikaatioille
muut sijamuodot
essiivi	komplikaationa	komplikaatioina
translatiivi	komplikaatioksi	komplikaatioiksi
abessiivi	komplikaatiotta	komplikaatioitta
instruktiivi	–	komplikaatioin
komitatiivi	–	komplikaatioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	komplikaatio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. lisävaikeus, pulma, mutka

englanti: complication espanja: complicación f. ranska: complication f.

ruotsi: komplikation tšekki: komplikace f.

Aiheesta muualla

• komplikaatio Kielitoimiston sanakirjassa
• komplikaatio Suomen etymologisessa sanakirjassa