korte

Katso artikkeli Kortteet Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

korte (48-C)

1. ontto- ja nivelikäsvartisia sanikkaiskasveja (Equisetum)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkort̪eˣ/
• tavutus: kor‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	korte	kortteet
genetiivi	kortteen	kortteiden kortteitten
partitiivi	kortetta	kortteita
akkusatiivi	korte; kortteen	kortteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kortteessa	kortteissa
elatiivi	kortteesta	kortteista
illatiivi	kortteeseen	kortteisiin kortteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kortteella	kortteilla
ablatiivi	kortteelta	kortteilta
allatiivi	kortteelle	kortteille
muut sijamuodot
essiivi	kortteena	kortteina
translatiivi	kortteeksi	kortteiksi
abessiivi	kortteetta	kortteitta
instruktiivi	–	korttein
komitatiivi	–	kortteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	korttee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kortet-

Käännökset

1. ontto- ja nivelikäsvartisia sanikkaiskasveja (Equisetum)

azeri: qatırkuyruğu englanti: horsetail karjala: huosie

ruotsi: fräken turkki: atkuyruğu venäjä: хвощ

Liittyvät sanat

• kaisla
• sarpa

Yhdyssanat

• kortekasvi
• hentokorte, järvikorte, kangaskorte, kirjokorte, kuusamonkorte, lehtokorte, metsäkorte, peltokorte, rantakorte, suokorte

Aiheesta muualla

• korte Kielitoimiston sanakirjassa
• korte Suomen murteiden sanakirjassa
• korte Tieteen termipankissa
• korte Suomen etymologisessa sanakirjassa

Ruotsi

Adjektiivi

korte

1. (taivutusmuoto) sanasta kort