kovuus

Katso artikkeli Kovuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kovuus (40)

1. (fysiikka) materiaalin pintalujuutta kuvaava suure

   Kovuuden mittaamiseksi on eri menetelmiä, joiden sisällä kovuusarvot ovat yleensä vertailukelpoisia.

   Timantilla on luonnonaineista suurin kovuus.

2. (kuvaannollisesti) ankaruus; tiukkuus; sydämettömyys; peräänantamattomuus

   kurin, kilpailun, elämän kovuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoʋuːs/
• tavutus: ko‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kovuus	kovuudet
genetiivi	kovuuden	kovuuksien
partitiivi	kovuutta	kovuuksia
akkusatiivi	kovuus; kovuuden	kovuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kovuudessa	kovuuksissa
elatiivi	kovuudesta	kovuuksista
illatiivi	kovuuteen	kovuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kovuudella	kovuuksilla
ablatiivi	kovuudelta	kovuuksilta
allatiivi	kovuudelle	kovuuksille
muut sijamuodot
essiivi	kovuutena	kovuuksina
translatiivi	kovuudeksi	kovuuksiksi
abessiivi	kovuudetta	kovuuksitta
instruktiivi	–	kovuuksin
komitatiivi	–	kovuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kovuude-
vahva vartalo	kovuute-
konsonantti- vartalo	kovuut-

Etymologia

kova + -uus

Käännökset

1. fysiikka

englanti: hardness

Liittyvät sanat

• kova

Aiheesta muualla

• kovuus Kielitoimiston sanakirjassa
• kovuus Suomen murteiden sanakirjassa
• Artikkelit 312, 674 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa