kova

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Adjektiivi

kova (10) (komparatiivi kovempi, superlatiivi kovin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka tai mikä ei jousta tai anna muutoin myöten; kiinteä, luja; vaikea kestää
    Kivi on kovaa kauttaaltaan.
    Tämä muna on keitetty liian kovaksi.
  2. (materiaalioppi) joka kykenee vastustamaan muodonmuutosta pinnastaan
  3. (äänestä) luja
    Kova meteli on sietämätöntä.
  4. vaatimuksiltaan ankara, tiukka
    Virtanen on kova ja ankara ihminen.
    Pääsykoe oli tiukka ja kova koitos.
  5. (iskusta) luja
  6. (janosta) ankara
    Minulla on kova jano.
  7. (sodankäynti) ammuksista, vastakohtana harjoitusammuksille
    Täällähän ammutaan kovilla.
  8. sellainen, jossa näytetään seksiakteja (pornografiasta)

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkoʋɑ/
  • tavutus: ko‧va

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Vastakohdat
Yhdyssanat

kivenkova, kivikova, kovakalvo, kovakantinen, kovakourainen, kovakumi, kovakuoriainen, kovalevy, kovametalli, kovanaama, kovaotteinen, kovaotteisuus kovasydäminen, kovapanosammunta, luunkova, metallinkova, piinkova, puolikova, raudankova, teräksenkova, timantinkova

Sanaliitot

Idiomit

Aiheesta muualla

  • kova Kielitoimiston sanakirjassa
  • kova Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 312, 674 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Inkeroinen

Adjektiivi

kova

  1. kova

Karjala

Adjektiivi

kova

  1. kova

Aiheesta muualla

  • kova Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Kilivila

Substantiivi

kova

  1. tuli

Ääntäminen

Viitteet

Liettua

Substantiivi

kova f.

  1. taistelu

Ääntäminen

  • IPA: [koːˈvɐ]

Substantiivi

kova

  1. yksikön instrumentaalimuoto sanasta kova

Lyydi

Adjektiivi

kova

  1. kova ETY: kõva

Turkki

Substantiivi

kova

  1. ämpäri, sanko

Unkari

Substantiivi

kova (monikko kovák)

  1. piikivi

Vepsä

Adjektiivi

kova

  1. kova

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads