kroppa

Suomi

Substantiivi

kroppa (10-B)

1. (arkikieltä) keho, vartalo
2. (slangia) ruumis

   poliisipartio kertoo yövuoronsa aluksi olevansa menossa ”kroppakeikalle”.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkropːɑ/
• tavutus: krop‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kroppa	kropat
genetiivi	kropan	kroppien (kroppain)
partitiivi	kroppaa	kroppia
akkusatiivi	kroppa; kropan	kropat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kropassa	kropissa
elatiivi	kropasta	kropista
illatiivi	kroppaan	kroppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kropalla	kropilla
ablatiivi	kropalta	kropilta
allatiivi	kropalle	kropille
muut sijamuodot
essiivi	kroppana	kroppina
translatiivi	kropaksi	kropiksi
abessiivi	kropatta	kropitta
instruktiivi	–	kropin
komitatiivi	–	kroppine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kropa-
vahva vartalo	kroppa-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta kropp ’vartalo, ruumis’

Liittyvät sanat

• kruppi

Aiheesta muualla

• kroppa Kielitoimiston sanakirjassa
• kroppa Suomen etymologisessa sanakirjassa