kruppi

Suomi

Substantiivi

kruppi (5-B)

1. (vanhentunut) kuristustauti
2. (murteellinen) keho, ruumis

Ääntäminen

• IPA: /ˈkrupːi/
• tavutus: krup‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kruppi	krupit
genetiivi	krupin	kruppien (kruppein)
partitiivi	kruppia	kruppeja
akkusatiivi	kruppi; krupin	krupit
sisäpaikallissijat
inessiivi	krupissa	krupeissa
elatiivi	krupista	krupeista
illatiivi	kruppiin	kruppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	krupilla	krupeilla
ablatiivi	krupilta	krupeilta
allatiivi	krupille	krupeille
muut sijamuodot
essiivi	kruppina	kruppeina
translatiivi	krupiksi	krupeiksi
abessiivi	krupitta	krupeitta
instruktiivi	–	krupein
komitatiivi	–	kruppeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	krupi-
vahva vartalo	kruppi-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• kroppa, vartalo

Yhdyssanat

• pseudokruppi