kukkula

Suomi

Substantiivi

kukkula (12)

1. huomattava muuta maastoa korkeampi kohta

   Rooma rakennettiin seitsemälle kukkulalle.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkukːulɑ/, [ˈkʷukʷːulɑ̝]
• tavutus: kuk‧ku‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kukkula	kukkulat
genetiivi	kukkulan	kukkuloiden kukkuloitten (kukkulain)
partitiivi	kukkulaa	kukkuloita
akkusatiivi	kukkula; kukkulan	kukkulat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kukkulassa	kukkuloissa
elatiivi	kukkulasta	kukkuloista
illatiivi	kukkulaan	kukkuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kukkulalla	kukkuloilla
ablatiivi	kukkulalta	kukkuloilta
allatiivi	kukkulalle	kukkuloille
muut sijamuodot
essiivi	kukkulana	kukkuloina
translatiivi	kukkulaksi	kukkuloiksi
abessiivi	kukkulatta	kukkuloitta
instruktiivi	–	kukkuloin
komitatiivi	–	kukkuloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kukkula-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. huomattava muuta maastoa korkeampi kohta

englanti: hill espanja: colina f. hollanti: heuveltje n. italia: colle m., collina f. latina: collis m. limburg: häöl

portugali: colina f. ranska: colline f. ruotsi: kulle saksa: Hügel m. turkki: tepe

Liittyvät sanat

kohouma, mäki, tunturi, vaara

Yhdyssanat

• aluskukkula
• häpykukkula
• venuskukkula

Sanaliitot

• kukkulan kuningas

Idiomit

• olla onnensa kukkuloilla

Aiheesta muualla

• kukkula Kielitoimiston sanakirjassa