kunkku

Suomi

Substantiivi

kunkku (1-A)

1. (puhekieltä) kuningas (erit. korttipeleissä tms.)
2. (puhekieltä) pomo, johtaja

   Se, ettei anna koulupihan kunkulle lounasrahojaan, voi johtaa piestyksi tulemiseen.

3. (kuvaannollisesti) joukkonsa paras

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuŋkːu/
• tavutus: kunk‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kunkku	kunkut
genetiivi	kunkun	kunkkujen
partitiivi	kunkkua	kunkkuja
akkusatiivi	kunkku; kunkun	kunkut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kunkussa	kunkuissa
elatiivi	kunkusta	kunkuista
illatiivi	kunkkuun	kunkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kunkulla	kunkuilla
ablatiivi	kunkulta	kunkuilta
allatiivi	kunkulle	kunkuille
muut sijamuodot
essiivi	kunkkuna	kunkkuina
translatiivi	kunkuksi	kunkuiksi
abessiivi	kunkutta	kunkuitta
instruktiivi	–	kunkuin
komitatiivi	–	kunkkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kunku-
vahva vartalo	kunkku-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

sanan kuningas alusta kun- + -kku

Käännökset

3. joukkonsa paras

turkki: şah

Liittyvät sanat

• [1] kuningas korttipelissä: kurko
• kingi

Aiheesta muualla

• kunkku Kielitoimiston sanakirjassa