kurppa

Suomi

Substantiivi

kurppa (10-B)

1. mikä hyvänsä kurppien sukuun (Gallinago) kuuluva lintu
2. mikä hyvänsä kurppien heimoon (Scolopacidae) kuuluva lintu
3. (halventava) tyypillisesti vanha nainen

   En todellakaan ole mikään kurppa!

   Olemme vanhoja kurppia! (Seiska)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkurpːɑ/
• tavutus: kurp‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kurppa	kurpat
genetiivi	kurpan	kurppien (kurppain)
partitiivi	kurppaa	kurppia
akkusatiivi	kurppa; kurpan	kurpat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kurpassa	kurpissa
elatiivi	kurpasta	kurpista
illatiivi	kurppaan	kurppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kurpalla	kurpilla
ablatiivi	kurpalta	kurpilta
allatiivi	kurpalle	kurpille
muut sijamuodot
essiivi	kurppana	kurppina
translatiivi	kurpaksi	kurpiksi
abessiivi	kurpatta	kurpitta
instruktiivi	–	kurpin
komitatiivi	–	kurppine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kurpa-
vahva vartalo	kurppa-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Itämerensuomalainen, onomatopoeettinen sana.^[1] Kirjakielessä nimi esiintyy ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.^[2]

Käännökset

1. mikä hyvänsä kurppien sukuun kuuluva lintu

englanti: snipe

turkki: çulluk

2. mikä hyvänsä kurppien heimoon kuuluva lintu

englanti: sandpiper

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kurppelo, kurpot

Yhdyssanat

afrikankurppa, andienkurppa, celebesinkurppa, eteläamerikankurppa, filippiinienkurppa, heinäkurppa, himalajankurppa, inkakurppa, isokurppa, japaninkurppa, jänkäkurppa, keltajalkakurppa, lehtokurppa, madagaskarinkurppa, molukkienkurppa, riukiunkurppa, rusokurppa, siperiankurppa, suippopyrstökurppa, sundankurppa, tulimaankurppa, töpökurppa, uudenguineankurppa, vuorikurppa, ylänkökurppa

Aiheesta muualla

• kurppa Kielitoimiston sanakirjassa
• kurppa Suomen murteiden sanakirjassa