kutsut

Suomi

Substantiivi

kutsut (1) (monikollinen)

1. juhlat (joihin kutsutaan vieraita)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	kutsut
genetiivi	–	kutsujen
partitiivi	–	kutsuja
akkusatiivi	–; –	kutsut
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	kutsuissa
elatiivi	–	kutsuista
illatiivi	–	kutsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	kutsuilla
ablatiivi	–	kutsuilta
allatiivi	–	kutsuille
muut sijamuodot
essiivi	–	kutsuina
translatiivi	–	kutsuiksi
abessiivi	–	kutsuitta
instruktiivi	–	kutsuin
komitatiivi	–	kutsuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kutsu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kutsut

englanti: party

ruotsi: bjudning

Aiheesta muualla

• Artikkeli 534 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

kutsut

1. monikon nominatiivimuoto sanasta kutsu
2. monikon akkusatiivimuoto sanasta kutsu

Verbi

kutsut

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kutsua