kuulo

Suomi

Substantiivi

kuulo (1)

1. kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti

   Hänen kuulonsa on heikentynyt iän myötä.

   Väinö menetti kuulonsa sodassa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːlo/
• tavutus: kuu‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuulo	kuulot
genetiivi	kuulon	kuulojen
partitiivi	kuuloa	kuuloja
akkusatiivi	kuulo; kuulon	kuulot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuulossa	kuuloissa
elatiivi	kuulosta	kuuloista
illatiivi	kuuloon	kuuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuulolla	kuuloilla
ablatiivi	kuulolta	kuuloilta
allatiivi	kuulolle	kuuloille
muut sijamuodot
essiivi	kuulona	kuuloina
translatiivi	kuuloksi	kuuloiksi
abessiivi	kuulotta	kuuloitta
instruktiivi	–	kuuloin
komitatiivi	–	kuuloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuulo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kuulla (vokaalivartalo kuule- ) + johdin -o

Käännökset

1. kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti

Ks. kuuloaisti

Liittyvät sanat

• näkö
• kuuleminen, kuulla,*kuuloke
• kuulostella, kuulostus
• kuultava, kuultavasti, kuultavuus, kuuluvuus
• kuuro, kuurous

Johdokset

• adjektiivit: kuuloinen
• substantiivit: kuuloke
• verbit: kuulostaa

Yhdyssanat

ikäkuulo, korvakuulo, kuuloaisti, kuuloaistimus, kuuloalue, kuuloelin, kuuloetäisyys, kuulohallusinaatio, kuuloharha, kuulohavainto, kuulohermo, kuulokeskus, kuulokoira, kuulokoje, kuulokone, kuulokyky, kuulokynnys, kuulolaite, kuuloluu, kuulomatka, kuulomuisti, kuulonheikkenemä, kuulonhuolto, kuulonsuojain, kuulontarkastus, kuulontutkimus, kuulopuhe, kuulopuhelin, kuuloraja, kuuloseula, kuulosuojain, kuulotorvi, kuulovamma, kuulovartija, kuulovartio, kuulovika, kuulovirhe

Idiomit

• ei tule kuuloonkaan
  1. ei käy päinsä; ei missään nimessä

     Ei tule kuuloonkaan, että lähtisit yksin matkalle.

Aiheesta muualla

• kuulo Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 566, 3669 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa