kuuria

Katso artikkeli Kuuria Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kuuria (12)

1. paavin ja pyhän istuimen hallinto, hovi ja viranomaiset
2. (historia) curia

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːriɑ/, [ˈkuːriɑ]
• tavutus: kuu‧ri‧a

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuuria	kuuriat
genetiivi	kuurian	kuurioiden kuurioitten (kuuriain)
partitiivi	kuuriaa	kuurioita
akkusatiivi	kuuria; kuurian	kuuriat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuuriassa	kuurioissa
elatiivi	kuuriasta	kuurioista
illatiivi	kuuriaan	kuurioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuurialla	kuurioilla
ablatiivi	kuurialta	kuurioilta
allatiivi	kuurialle	kuurioille
muut sijamuodot
essiivi	kuuriana	kuurioina
translatiivi	kuuriaksi	kuurioiksi
abessiivi	kuuriatta	kuurioitta
instruktiivi	–	kuurioin
komitatiivi	–	kuurioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuuria-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kirkko

englanti: Curia hollanti: curie italia: curia f.

ranska: curie f. saksa: Kurie f.

Aiheesta muualla

• kuuria Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kuuria

1. yksikön partitiivimuoto sanasta kuuri

Substantiivi

kuuria

1. monikon partitiivimuoto sanasta kuura