kuuri

Katso artikkeli Kuurit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kuuri (5)

1. määräaikainen lääkehoito; määräaikainen ruokavalio
2. hoitosarja

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːri/, [ˈkuːri]
• tavutus: kuu‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuuri	kuurit
genetiivi	kuurin	kuurien (kuurein)
partitiivi	kuuria	kuureja
akkusatiivi	kuuri; kuurin	kuurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuurissa	kuureissa
elatiivi	kuurista	kuureista
illatiivi	kuuriin	kuureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuurilla	kuureilla
ablatiivi	kuurilta	kuureilta
allatiivi	kuurille	kuureille
muut sijamuodot
essiivi	kuurina	kuureina
translatiivi	kuuriksi	kuureiksi
abessiivi	kuuritta	kuureitta
instruktiivi	–	kuurein
komitatiivi	–	kuureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• hoito
• kuuriutua

Yhdyssanat

hevoskuuri, laihdutuskuuri, lihotuskuuri, lääkekuuri, matokuuri, nälkäkuuri, penisilliinikuuri, sulfakuuri

Aiheesta muualla

• kuuri Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kuuri (5)

1. (historia) kuurilainen, Kuurinmaalla asuneen balttilaisen kuurien kansan jäsen
2. (historia) edellisten 1600-luvulle saakka puhuma balttilainen kieli (kielitunnus xcu)
3. (historia) kuurien, Kuurinkynnäksen alueella asuneen latvialaistaustaisen väestön jäsen
4. (historia) edellisten toiseen maailmansotaan saakka puhuma uusi kuurin kieli
5. nimitys, jota osa muinaisista kuureista polveutuvista nykyisen Latvian asukkaista käyttää itsestään
6. edellisten käyttämä latvian kielen murre

Liittyvät sanat

• kuurilaiset

Aiheesta muualla

• kuuri Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kuuri (5)

1. (murteellinen) vaja, lato, katos

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• venekuuri

Rinnakkaismuodot

• kuura