laiho

Suomi

Substantiivi

laiho (1)

1. kasvava vilja

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑi̯ho/
• tavutus: lai‧ho

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	laiho	laihot
genetiivi	laihon	laihojen
partitiivi	laihoa	laihoja
akkusatiivi	laiho; laihon	laihot
sisäpaikallissijat
inessiivi	laihossa	laihoissa
elatiivi	laihosta	laihoista
illatiivi	laihoon	laihoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	laiholla	laihoilla
ablatiivi	laiholta	laihoilta
allatiivi	laiholle	laihoille
muut sijamuodot
essiivi	laihona	laihoina
translatiivi	laihoksi	laihoiksi
abessiivi	laihotta	laihoitta
instruktiivi	–	laihoin
komitatiivi	–	laihoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	laiho-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Aiheesta muualla

• laiho Kielitoimiston sanakirjassa