lakko

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads
Wikipedia
Katso artikkeli Lakko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

lakko (1-A)

  1. työnteon keskeytys, jonka tarkoituksena on saada työnantaja suostumaan työntekijän vaatimuksiin tai osoittaa mieltä työhön liittyviä asioita vastaan

Ääntäminen

  • IPA: /ˈlɑkːo/
  • tavutus: lak‧ko

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

  • verbi lakata ((vahva) vokaalivartalo lakkaa- ) + johdin -o; Murteissa sanalla on tarkoitettu yleisemmin jonkin toiminnan keskeyttämistä tai lopettamista. Työtaistelumerkityksen sana on saanut 1800-luvun lopussa, aluksi yhdyssanan työlakko muodossa.[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

saarto, työsulku, työtaistelu, kieltäytyminen, työsulku

Johdokset
Yhdyssanat

hidastuslakko, istumalakko, jarrutuslakko, järjestölakko, korpilakko, koululakko, lakkoaalto, lakkoavustus, lakkoehto, lakkojohtaja, lakkojohto, lakkokassa, lakkokenraali, lakkoklausuuli, lakkokokous, lakkolupa, lakko-oikeus, lakkorahasto, lakkoraja, lakkorintama, lakkosakko, lakkotoimikunta, lakkovahti, lakkovaroitus, lakkovartio, lakonmurtaja, lakonrikkoja, mielenosoituslakko, myötätuntolakko, nälkälakko, pistelakko, suurlakko, syömälakko, syömälakkolainen, tukilakko, tupakkalakko, vastalauselakko, vauhdituslakko, virkamieslakko, yleislakko

Sanaliitot

Aiheesta muualla

  • lakko Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads