lande

Suomi

Substantiivi

lande (8)

1. (slangia) maaseutu, nimityksellä tarkoitetaan usein myös koko Helsingin tai Pääkaupunkiseudun ulkopuolista Suomea

   Mennään kesäksi landelle.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑnde/
• tavutus: lan‧de

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lande	landet
genetiivi	landen	landejen (landein)
partitiivi	landea	landeja
akkusatiivi	lande; landen	landet
sisäpaikallissijat
inessiivi	landessa	landeissa
elatiivi	landesta	landeista
illatiivi	landeen	landeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	landella	landeilla
ablatiivi	landelta	landeilta
allatiivi	landelle	landeille
muut sijamuodot
essiivi	landena	landeina
translatiivi	landeksi	landeiksi
abessiivi	landetta	landeitta
instruktiivi	–	landein
komitatiivi	–	landeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lande-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• landepaukku
• landelainen

Aiheesta muualla

• lande Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska

Substantiivi

lande f. (monikko landes [luo])

1. nummi

Aiheesta muualla

• lande Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Saksa

Verbi

lande

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä landen
2. konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä landen
3. konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä landen
4. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä landen