lauma
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
lauma (9)
- eläinten, erityisesti maanisäkkäiden joukko
- (halventava) ihmisjoukko, massa(t)
- (kuvaannollisesti) seurakunta, papin johtamat uskovaiset
Ääntäminen
- IPA: /ˈlɑu̯mɑ/
- tavutus: lau‧ma
Taivutus
Etymologia
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
1. lauma
|
Liittyvät sanat
Johdokset
- adverbit: laumoittain
- verbit: laumautua
Yhdyssanat
kanalauma, karjalauma, koiralauma, lammaslauma, lapsilauma, laumaeläin, laumahenki, laumaihminen, laumaimmuniteetti, laumaliike, laumaolento, laumasielu, laumasuoja, laumavaisto, porolauma, puhvelilauma, sikalauma, sikolauma, sopulilauma, susilauma, turistilauma, vuohilauma
Aiheesta muualla
- lauma Kielitoimiston sanakirjassa
- lauma Tieteen termipankissa
- lauma Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 1081 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads