leikari

Suomi

Substantiivi

leikari (6)

1. (tekniikka) katko, joka estää toisella puolen tapahtuvan pyörimisen vaikutuksen siirtymisen

   Uistimen ja siiman väliin laitettu leikari estää uistimen pyörimisen kiertämästä siimaa.

2. (historia) keskiaikainen kiertelevä ilveilijä

   Leikareiden kerrotaan viihdyttäneen hoviväkeä tempuillaan, soitollaan ja sukkeluuksillaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei̯kɑri/
• tavutus: lei‧ka‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	leikari	leikarit
genetiivi	leikarin	leikarien leikareiden leikareitten
partitiivi	leikaria	leikareita leikareja
akkusatiivi	leikari; leikarin	leikarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	leikarissa	leikareissa
elatiivi	leikarista	leikareista
illatiivi	leikariin	leikareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	leikarilla	leikareilla
ablatiivi	leikarilta	leikareilta
allatiivi	leikarille	leikareille
muut sijamuodot
essiivi	leikarina	leikareina
translatiivi	leikariksi	leikareiksi
abessiivi	leikaritta	leikareitta
instruktiivi	–	leikarein
komitatiivi	–	leikareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	leikari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

keskiaikainen ruotsalainen laina^[1]

Käännökset

1. pyörimisen siirtymisen katko

englanti: swivel ruotsi: lek

turkki: fırdöndü

2. ilveilijä

ruotsi: lekare

turkki: soytarı

Liittyvät sanat

Synonyymit

• pyöry
• jonglööri

Yhdyssanat

salpaleikari

Aiheesta muualla

• leikari Kielitoimiston sanakirjassa