lemma

Suomi

Substantiivi

lemma (9)

1. apulause loogisessa päättelyssä
2. (kielitiede) lekseemin kanoninen muoto
3. (kielitiede) sanaston hakusanan perusmuoto ^[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lemma	lemmat
genetiivi	lemman	lemmojen (lemmain)
partitiivi	lemmaa	lemmoja
akkusatiivi	lemma; lemman	lemmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	lemmassa	lemmoissa
elatiivi	lemmasta	lemmoista
illatiivi	lemmaan	lemmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lemmalla	lemmoilla
ablatiivi	lemmalta	lemmoilta
allatiivi	lemmalle	lemmoille
muut sijamuodot
essiivi	lemmana	lemmoina
translatiivi	lemmaksi	lemmoiksi
abessiivi	lemmatta	lemmoitta
instruktiivi	–	lemmoin
komitatiivi	–	lemmoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lemma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• lemma Tieteen termipankissa

Englanti

Substantiivi

lemma (monikko lemmas)

1. lemma
2. (biologia) hilse, suomu

Italia

Substantiivi

lemma m. (monikko lemmi [luo])

1. hakusana
2. lemma