liipotin

Suomi

Substantiivi

liipotin (33-C)

1. yleensä kuljetettavan, mekaanisen eli rataskellon käynnin tasaukseen käytetty hillike
2. rukin poljin

Ääntäminen

• IPA: /ˈliːpot̪in/
• tavutus: lii‧po‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	liipotin	liipottimet
genetiivi	liipottimen	liipottimien liipotinten
partitiivi	liipotinta	liipottimia
akkusatiivi	liipotin; liipottimen	liipottimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	liipottimessa	liipottimissa
elatiivi	liipottimesta	liipottimista
illatiivi	liipottimeen	liipottimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	liipottimella	liipottimilla
ablatiivi	liipottimelta	liipottimilta
allatiivi	liipottimelle	liipottimille
muut sijamuodot
essiivi	liipottimena (liipotinna)	liipottimina
translatiivi	liipottimeksi	liipottimiksi
abessiivi	liipottimetta	liipottimitta
instruktiivi	–	liipottimin
komitatiivi	–	liipottimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	liipottime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	liipotin-

Käännökset

1. kellon osa

ruotsi: balans, oro

2. rukin osa

ruotsi: trampvev

Liittyvät sanat

• kello, kronometri
• ankkuri, heiluri, hillike, pinteli, kronometrihillike
• rukki

Aiheesta muualla

• liipotin Kielitoimiston sanakirjassa