linko

Suomi

Substantiivi

linko (1-G)

1. primitiivinen heittoase, jolla singotaan pieniä kiviä, kuulia tai tikkamaisia nuolia
2. laite, jolla erotetaan neste kiinteästä aineesta tai kuivataan esim. pyykkiä; pyykkikoneen vastaava toiminto

   salaattilinko

3. (kuvaannollisesti) jokin mikä levittää tehokkaasti jotakin haitallista ympäristöönsä

   viruslinko

Ääntäminen

• IPA: /ˈliŋko/
• tavutus: lin‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	linko	lingot
genetiivi	lingon	linkojen
partitiivi	linkoa	linkoja
akkusatiivi	linko; lingon	lingot
sisäpaikallissijat
inessiivi	lingossa	lingoissa
elatiivi	lingosta	lingoista
illatiivi	linkoon	linkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lingolla	lingoilla
ablatiivi	lingolta	lingoilta
allatiivi	lingolle	lingoille
muut sijamuodot
essiivi	linkona	linkoina
translatiivi	lingoksi	lingoiksi
abessiivi	lingotta	lingoitta
instruktiivi	–	lingoin
komitatiivi	–	linkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lingo-
vahva vartalo	linko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. primitiivinen heittoase

englanti: sling

Liittyvät sanat

• kivittää
• katapultti
• ritsa

Johdokset

• substantiivit: linkous
• verbit: linkoutua

Yhdyssanat

hunajalinko, kuivauslinko, lumilinko, mehulinko, salaattilinko, viruslinko

Aiheesta muualla

• linko Kielitoimiston sanakirjassa
• linko Tieteen termipankissa