ritsa

Suomi

Substantiivi

ritsa (9)

1. ase tai lelu, jolla laukaistaan pikkukiviä kuminauhaa venyttämällä
2. (arkikieltä) huonosti toimiva laite

Ääntäminen

• IPA: /ˈrit̪sɑ/
• tavutus: rit‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ritsa	ritsat
genetiivi	ritsan	ritsojen (ritsain)
partitiivi	ritsaa	ritsoja
akkusatiivi	ritsa; ritsan	ritsat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ritsassa	ritsoissa
elatiivi	ritsasta	ritsoista
illatiivi	ritsaan	ritsoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ritsalla	ritsoilla
ablatiivi	ritsalta	ritsoilta
allatiivi	ritsalle	ritsoille
muut sijamuodot
essiivi	ritsana	ritsoina
translatiivi	ritsaksi	ritsoiksi
abessiivi	ritsatta	ritsoitta
instruktiivi	–	ritsoin
komitatiivi	–	ritsoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ritsa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kiviä ampuva lelu

englanti: slingshot ruotsi: slangbella

saksa: Zwille f. turkki: sapan

Liittyvät sanat

• linko

Anagrammit

rasti, sitar, sitra

Aiheesta muualla

• ritsa Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

Verbi

ritsa (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. naarmuttaa
2. piirrottaa, ritsata

Aiheesta muualla

• ritsa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)