lipuke

Suomi

Substantiivi

lipuke (48-A)

1. yleensä paperinen, pieni lappu, joka sisältää jotakin tietoa; esimerkiksi kuponki, pääsylippu tai äänestyslippu

Ääntäminen

• IPA: /ˈlipukeˣ/
• tavutus: li‧pu‧ke

Etymologia

• lippu + -ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lipuke	lipukkeet
genetiivi	lipukkeen	lipukkeiden lipukkeitten
partitiivi	lipuketta	lipukkeita
akkusatiivi	lipuke; lipukkeen	lipukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	lipukkeessa	lipukkeissa
elatiivi	lipukkeesta	lipukkeista
illatiivi	lipukkeeseen	lipukkeisiin lipukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lipukkeella	lipukkeilla
ablatiivi	lipukkeelta	lipukkeilta
allatiivi	lipukkeelle	lipukkeille
muut sijamuodot
essiivi	lipukkeena	lipukkeina
translatiivi	lipukkeeksi	lipukkeiksi
abessiivi	lipukkeetta	lipukkeitta
instruktiivi	–	lipukkein
komitatiivi	–	lipukkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lipukkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lipuket-

Yhdyssanat

• pysäköintilipuke
• äänestyslipuke

Aiheesta muualla

• lipuke Kielitoimiston sanakirjassa